Kirja-arvosteluja

No niin. Kun käsityösaralla on kaikki keskeneräistä, niin raportoin muutamasta lukemastani kirjasta. Ihan itseäni sivistääkseni luin Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Mikko Rimmisen Nenäpäivän. Puhdistuksen innostuin lukemaan oikeestaan sen saaman maineen ja kunnian takia. Nenäpäivän taas siskon antaman arvioinnin perusteella. Ja tietty sen Finlandiankin takia.
Kummankin kirjan jälkimaku oli jotenkin ankea. (Voi tietenkin johtua siitäkin, että luen yleensä jännitys- tai rakkausromaaneja.) Mitään happy endejä ei kummassakaan romaanissa ollut. Mutta ihan avartavia lukukokemuksia. Puhdistus mm. siksi, että miehitys- ja sotatilanteet on aina ankeita, Nenäpäivä taas oli kertomus karmaisevasta yksinäisyydestä. Ja paljonko molempia on nykymaailmassa?

Muoks. Nenäpäivästä kyllä sais mahtavaa sketsiaineistoa. Oli siinä niin kutkuttavia kohtia. Huumorikirjahan se kaikistellen oli, mutta ankeus jäi mulla päällimmäisenä mieleen.

Alla sitten vähän blogin tyypillisempään aiheeseen liittyvä kirja: Joka tyypin kaavakirja II. Mun mielestä ei ihan joka tyypin kaavakirja. Ei ainakaan tälläsen laiskiaisen, joka silloin harvoin, ku innostuu itselleen ompelemaan, haluais valmiit kaavat. Tämän kirjan kaavamuutokset on lähes yhtä ärsyttäviä kuin vanhojen kaavakirjojen ruutukaavat. Kivoja vaatteita, mutta eikö oikeesti vois olla kaavat valmiina? Lainasin vastaavan kaavakirja I:n. Pitäs perehtyä. 

Hesarin mukaan talvi on ohi. Ainakin talvesta uutisoitiin jo imperfektissä. Meillä näytti viikko sitten tältä, kun tultiin reissusta. Lumet tippunut katolta ja painuneet siinä muutaman päivän. Onneksi kylällä on traktorimiehiä. Ikinä ei oo meidän historiassa tällä pihalla ollut näin paljon lunta. Mutta tänään oli taas niin huippu aurinkopäivä, että kesä se tulee tännekin lumivuorien keskelle!

Ps: Otetaan vastaan ompelu-, siivous- ja kaikkea muutakin -intoa.

Opinko sittenkin?

Mainitsin, etten osaa virkata. Ähäkutti. Opettelin. Ketjusilmukkaa osasin aiemminkin, kaikki muu piti opetella. Netti on silti kätevä. Dropsin sivuilta löytyi virkkauskoulu. Edellinen virkkaus vuodelta 1990 yläasteen pakkotyö. Irtokaulus, jota ei oo oikeen koskaan tullut käytettyä. Eikä omatkaan lapset innostu käyttämään. (Ihme!) Ja tässä virkkaus nro 2.

Eikös tämä ihan vaatteelta näytä? (Ihmettelen muuten sitä, että välillä blogger kääntää automaattisesti kuvat ja välillä ei.) 
5-vuotiaalle tunikaliivimekko tai mikälie. Pitää ottaa kuva päälläkin. Villapata kiehuu blogista vähän silmukkamääräosviittaa. Tosin piti muokata, kun halusin pitemmän ja etukappaleeseenkin tein lapun. Lankana Novitan flipflop poistohintaan. Tämän tunikan hinta jäi alle 3 €. Uskalsi harjoitella.

Seuraava työ koukuilla. Tämä onkin sitten jo haastavampi. Katsotaan, mitä tulee. Ja väri ei ole harmaa, vaikka siltä näyttääkin. Ihan rehellinen ruskea lanka tässä on. Ja puolipylvästä.