 |
| Tämä kuva ruokaremontista. Hiilareita karsittu, proteiinia lisätty. |
 |
| Ja se toinen remontti. Tytön huone. |
 |
| Ennen-kuva. |
Jälkeen kuvaa ei sitten olekkaan. 9-vuotiaan huoneessa oli tapetit, jotka muuten oli ihan ok, mutta tyttö ronkui jo kauan, että boordi on lapsellinen. Onhan se. Tämä huone kuitenkin on pienempi kuin kahden pikkutytön asuttama huone, joten asia ei järjestynyt huoneita vaihtamalla. Menin sitten lupaamaan, että tehdään pintaremonttia.
TARVE. Keskustellaanko muissa perheissä ikinä, mikä on tarpeellista? Meillä keskustellaan ja näkemys minun ja miehen tarpeista ei aina kohtaa. Kysyinkin, ihan vaan provosoidakseni, että millonkahan se armas päivä koittais, että miehellä ois tarvetta esim. remontille?
Meillä asia ratkaistaan sitten yleensä niin, että saan nihkeän luvan tehdä, jos teen ite. Ja minähän teen. Nyt kylläkin miehen puolustukseksi on sanottava, että mun tarpeelliseksi näkemäni kohteet on yleensä prioriteettiluokassa 5 tai 6, kun käsillä on joku isompi projektikin. Nytkin mies rakensi väliseinää.
Toteutuspuoli sitten menee niin, että mä alotan ja mies sitten jossakin vaiheessa kiltisti tulee avuksi - ainakin kinkkisimmissä kohdissa.
No, ja tähän kyseiseen projektiin sitten. Eikö vois kuvitella, että yhden huoneen pintaremontti ois helppo juttu? No, ei ollut. Haluttiin poistaa tapetit ja maalata huone. Tapetinpoisto sinällään oli haukkareita ja hermoja kasvattavaa hommaa. Kostuta, rappaa, revi, kisko, kostuta, rappaa, siivoo... Luovuta hetkeksi ja mene rautakauppaan ostamaan muutama apuväline lisää. Samalla optimistisesti ne maalitkin. Jatka hommia. Pakkeloi, hio, pakkeloi, hio.
Huomaa samalla, että kattokin näyttää hirveeltä ja pohdi, että nyt, jos koskaan ja käy keskustelua puolison kans tarpeellisuudesta ja delekoi homma sille pitemmälle osapuolelle ja hoida sillä aikaa perheen ruokahuoltoa.
Ja maalaa. Mutta palaakin takaisin kohtaan tasoita ja hio ja itke. Soita muutamalle raksamiehelle ja totea, ettei heilläkään ollut hokkuspokkustemppuja tilanteeseen. Hiohiohio. Ja totea, että aluksi realistiseksi luotu aikataulu pissii.
Mutta lauantai-illan päätteeksi saat todeta, että tulihan se hikisen päivän päätteeksi kuitenkin maalattua. Paitsi ne efektiseinät. Ja tänään päivännäölläkin työnjälki oli ihan katseen kestävä. Eikun alkuviikosta sen ihanan värisen maalin kimppuun ja listat paikalleen ja aiai. Valmista ois. (Sitten sisustamaan. Mutta siitä ei puhuta mittään. Tai ainakaan sen tarpeellisuudesta.)
 |
| Tässä vielä kuva siitä edesmenneestä tapetista. |
