perjantai 16. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Autohousut
lauantai 3. joulukuuta 2011
Ompelua ja kaneja
torstai 1. joulukuuta 2011
Irtopäällinen
torstai 17. marraskuuta 2011
Kehonrakennusta :)
Sisko tilas vauvalleen roikkuvan kehdon. Saatiin käydä vakoilemassa yhtä toteutettua kehtoa, joten vähän paremmin sai osviittaa, mitä pitäs ommella. Kaavan (pohjan) piirsin ite, mitat oli suunnilleen tiedossa. Minä tein ompelutyön, siskon mies väsäs muut osat. Hieno tuli! Ja isänpäivänaamuna syntyi kehdonkäyttäjä.
Joulupukinkonttiin ois ihana saada tämmönen nukkevauvalle.
Joulupukinkonttiin ois ihana saada tämmönen nukkevauvalle.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Joustofroteesta
torstai 3. marraskuuta 2011
Pulmia
Tuli tässä sitten makuuhuonetta siivotessa mieleen kaksikin pulmaa. Ensimmäinen koskee sitä, miten löytäis tarpeeksi suuria lakanoita parisänkyyn, jonka koko on 180x210 cm. Tykkäisin puuvillaisista muotoonommelluista, mutta ei löydy tuossa koossa. 180 cm leveään sänkyyn löytyis, mutta 200 cm pitkään. Hö! Ei varmaan kauheen vaikee ois ommella, ku jaksais perehtyä. Nykyiset naftit lakanat tahtoo irtoilla jostain koko ajan. Löytäis ees tarpeeks laajoja normilakanoita.
Pulma kaks onkin sitten se, että laitanko uuden taulun oliiville sängynpäätyseinälle vai makkarin sivuseinälle, joka on valkoinen. Auttakaas mua, kummin tekisitte? Kuvissa mallattuna näille seinille ilman ruuvia.
Nikkaroin eilen entisöinnissä tämmösen rimakehyksen (näkyy hyvin mun hienot liitokset!) ja virittelin siihen huippukankaan. |
Pulma kaks onkin sitten se, että laitanko uuden taulun oliiville sängynpäätyseinälle vai makkarin sivuseinälle, joka on valkoinen. Auttakaas mua, kummin tekisitte? Kuvissa mallattuna näille seinille ilman ruuvia.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Maatuskan syystuska
Lastenhuone sai uusia maatuskatekstiilejä: verhon, tyynyjä, valaisimen ja kellon. (Jaa-a, onko valaisin ja kello tekstiilejä, mutta jos ne on kankaasta tehty, niin kai ne on.) Pitkästä aikaa ihastuin johonkin peruspuuvillaprinttiin niin, että piti ostaa ja alkaa jollekin. Kyllä pikku uudistaminen aina piristää.
Ensin meinasin laittaa koko taustan maatuskakankaasta, mutta päädyin sitten jättämään numerot. Näistä voi nyt tuijotella nukuttamisaikaa. En tiiä, menikö tää maatuska liiallisuuksiin, mutta tykkään silti.
Barbie-kello sai uuden ilmeen. Tässä jo viisarit nyitty irti. |
Ensin meinasin laittaa koko taustan maatuskakankaasta, mutta päädyin sitten jättämään numerot. Näistä voi nyt tuijotella nukuttamisaikaa. En tiiä, menikö tää maatuska liiallisuuksiin, mutta tykkään silti.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Karvan verran parempi
Kierrätyksestä tarttui mukaan tämmönen karvaliivi, oisko purettu vanhasta takista vuori tai jottain. Mulla oli heti visio tästä.
Tämmönen liivi siitä tuli 146 cm. Kaava oma, kun ei löytynyt mistään sopivaa. |
Liivi päällä. Käyttöön tuli, mikä on ilo, kun alkaa "nuoriso" olla jo aika ronkelia. |
Takaa ihan perussettiä. |
torstai 27. lokakuuta 2011
Ruskeaa
Peruspaidoille tuntuu aina olevan tilausta. Ruskeasta joustofoteesta ompelin 110 cm ja 120 cm paidat. Kävin läpi lasten kaappeja ja niihin ei paljon vaatetta jäänyt. Täytyy lähteä kaavan piirtelyyn.
Tämä suloinen nalle pitää esitellä täälläkin. Eskarilaisen askartelema. Aaltopahvista ja neulosputkesta.
Tämä suloinen nalle pitää esitellä täälläkin. Eskarilaisen askartelema. Aaltopahvista ja neulosputkesta.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Kankaanpainantaa
Painettiin lasten kans urakalla tyynyliinoja ja yksi jumppapussi. Ensin tein hoitolasten kans tyynyliinat, mistä omat lapset ja heidän kaverinsakin innostu niin, että pakkohan heidänkin oli antaa painaa. Kovimmaksi hommaksi muodostui värien silittäminen. Tai ainakin korkein kynnys oli siihen. Minulla siis - lapsia en päästänyt silittämään.
Painettiin kuviot leikkaamiini kankaisiin ennen ompelua. Ainut huono puoli tuossa tavassa oli kuvioiden asettuminen lopulliseen tyynyliinaan. Mutta mieluisia näistä tuli lapsille ja se on hyvä.
Kuviot on painettu leimasimilla, jotka ovat aivan liian vähälle käytölle jääneet.
Painettiin kuviot leikkaamiini kankaisiin ennen ompelua. Ainut huono puoli tuossa tavassa oli kuvioiden asettuminen lopulliseen tyynyliinaan. Mutta mieluisia näistä tuli lapsille ja se on hyvä.
Kuviot on painettu leimasimilla, jotka ovat aivan liian vähälle käytölle jääneet.
Mä en ymmärrä tätä bloggeria, välillä kääntää kuvat ja välillä ei. |
torstai 22. syyskuuta 2011
Pöllöjä ja muuta.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Pinkkiä, pinkkiä...
Meille kotiutui alkukesästä kaksi kania. Ja nämä on niin mukavia. Niitä voi taluttaa ja kaikkee. Kuvat lemmikeistä on ihan surkeita, mutta kuitenkin.
Näyttää niin joltain minkkitarhalta. (En tosin oo nähnyt semmosta koskaan.) Idea on, että pinkki kakskerroksinen häkki nostetaan talveksi liiteriin ja kesäksi ulos ulkohäkin kylkeen. Kierrätystavarasta tehty pääosin. Valkosta maalia kaipais nurkkapielet. Katto aukee saranoitten varaan ja edessä aukee tuohon eristettyyn koppiin pikku ovi.
Mutta eihän tämä ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan. Nimittäin: sain naapurilta tuota vihreetä aitaverkkoo ja katoin silmämääräsesti, että se ois kaninpitävää. No, ei ollut. Piti pistää toinen verkko limittäin päälle. Yläosaan laitoin eri verkkoa. Tunnustus, että mies kyllä autto vähän, mutta vaan vähän. Ja tupis, että kaikkee sitä.
Tuli sitten todettua, että sirkkelistä ei kestäs olla liian kauan erossa. Sen uudelleen käyttöönotto nimittäin vaatis jotain taitoa ja hermoja ja kaikkee. Mutta ei katota niin tarkkaan kaikkia hienoja jiirejä. Kaikistellen ihan asiansa ajava kaninkolo. Mitä mä sitten tekisin, etten vierottus taas tuosta sirkkelistä? Lampaitten talo?
Kanien talvikoppi. Ja halusin uuden. Kaikella rakkaudella, entiset omistajat, mutta tästä ei oo kuin yksi suunta. :) |
Tytöt sai valita värin ja maalata ite. |
Enkö mä oo melekonen puuseppä? |
Näyttää niin joltain minkkitarhalta. (En tosin oo nähnyt semmosta koskaan.) Idea on, että pinkki kakskerroksinen häkki nostetaan talveksi liiteriin ja kesäksi ulos ulkohäkin kylkeen. Kierrätystavarasta tehty pääosin. Valkosta maalia kaipais nurkkapielet. Katto aukee saranoitten varaan ja edessä aukee tuohon eristettyyn koppiin pikku ovi.
Mutta eihän tämä ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan. Nimittäin: sain naapurilta tuota vihreetä aitaverkkoo ja katoin silmämääräsesti, että se ois kaninpitävää. No, ei ollut. Piti pistää toinen verkko limittäin päälle. Yläosaan laitoin eri verkkoa. Tunnustus, että mies kyllä autto vähän, mutta vaan vähän. Ja tupis, että kaikkee sitä.
Tuli sitten todettua, että sirkkelistä ei kestäs olla liian kauan erossa. Sen uudelleen käyttöönotto nimittäin vaatis jotain taitoa ja hermoja ja kaikkee. Mutta ei katota niin tarkkaan kaikkia hienoja jiirejä. Kaikistellen ihan asiansa ajava kaninkolo. Mitä mä sitten tekisin, etten vierottus taas tuosta sirkkelistä? Lampaitten talo?
lauantai 10. syyskuuta 2011
Syksy on, sen aika nyt on...
Omenasato oli oikeesti huippu. Varsinkin, kun meidän puut ei oo kovin vanhoja. Nyt on sitten sosetta ja vähän omena-aronia-viinimarjamehuakin. Eka kertaa käytin marja-aroniaa mihinkään. Onko hyviä vinkkejä? Pensaat nimittäin notkuu vieläkin.
Tämmösiä iltapuhdetöitä olen viime aikoina tehnyt. |
Tässä meidän kauhtunut pyöränkärry. Päällinen oli jotenkin kutistunut eikä yltänyt kunnolla laidoille. Eikä siis pitänyt vettä. Asialle piti tehdä jotain, koska poljen tytöt kyydissä töihin 1-2 krt viikossa.
Ankee urakka, mutta nyt valmis. |
Vielä, jos viitsin, lisään tuonne kantin sisään kuminauhan. Istus paremmin tuo reuna. |
Laajennuksen laidalla, kärsineellä nurmikolla leviää sinivioletti orvokki.
On me "askarreltu" muutakin. Tässä vähän vihiä, mutta postaan parempia kuvia myöhemmin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)