Pinkkiä, pinkkiä...

Meille kotiutui alkukesästä kaksi kania. Ja nämä on niin mukavia. Niitä voi taluttaa ja kaikkee. Kuvat lemmikeistä on ihan surkeita, mutta kuitenkin.

Kanien talvikoppi. Ja halusin uuden. Kaikella rakkaudella, entiset omistajat, mutta tästä ei oo kuin yksi suunta. :)

Tytöt sai valita värin ja maalata ite.

Enkö mä oo melekonen puuseppä?

Näyttää niin joltain minkkitarhalta. (En tosin oo nähnyt semmosta koskaan.) Idea on, että pinkki kakskerroksinen häkki nostetaan talveksi liiteriin ja kesäksi ulos ulkohäkin kylkeen. Kierrätystavarasta tehty pääosin. Valkosta maalia kaipais nurkkapielet. Katto aukee saranoitten varaan ja edessä aukee tuohon eristettyyn koppiin pikku ovi.

Mutta eihän tämä ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan. Nimittäin: sain naapurilta tuota vihreetä aitaverkkoo ja katoin silmämääräsesti, että se ois kaninpitävää. No, ei ollut. Piti pistää toinen verkko limittäin päälle. Yläosaan laitoin eri verkkoa. Tunnustus, että mies kyllä autto vähän, mutta vaan vähän. Ja tupis, että kaikkee sitä.

Tuli sitten todettua, että sirkkelistä ei kestäs olla liian kauan erossa. Sen uudelleen käyttöönotto nimittäin vaatis jotain taitoa ja hermoja ja kaikkee. Mutta ei katota niin tarkkaan kaikkia hienoja jiirejä. Kaikistellen ihan asiansa ajava kaninkolo. Mitä mä sitten tekisin, etten vierottus taas tuosta sirkkelistä? Lampaitten talo?