lauantai 15. syyskuuta 2012

Eläimellistä



Juhannuksena meille muutti tällänen Lumi-kani. Pölyhuiskaksi minun sisko nimitti. Nyt sitten tämä leijonanharjas ja tummanruskea lyhytkarvanen "maatiaiskani" sai poikasia. Niistä nyt ei oikeen kunnon kuvaa saa millään, kun viihtyvät vielä niin mytyssä. Ylipäätään tulivat vasta nyt kaksiviikkoisina pesästä näkyville. Mielenkiintoista nähdä, millasta karvanmittaa näille kehittyy.

Olen aiemmin ollut semmonen "eieiei kaikille eläimille" -äiti. Nyt meillä on ollut kaneja ja hamsteri usemman vuoden ja kesällä tosiaan ne lampaat. Onhan nuista oma vaivansa, mutta on niistä iloakin. Itekkin oikeen olen yllättänyt itseni sillä, miten innoissani olen vaikkapa seurannut noita kaninrääpäleitä. Vastuuntuntoa eläimet opettaa lapsille, vaikka meillä se viiminen vastuu aina kuitenkin on.

Koirakuume minua ja lapsia vaivas keväällä, mutta mies sanoi lopulta ein, vaikka ensin lämpeni itsekin asialle. No, aikalisä ainakin. Koira on kuitenkin vielä asteen jos toisenkin haastavampi, koulutuksineen ja hoitoineen.
 
Lampaat lähti talvehtimaan tutun lampolaan ja keväällä toivottavasti saadaan toinen karitsoineen takaisin. Hassua muuten, ku ulos mennessä tuntuu, että jotakin puuttuu, kun ei lampaat tuu katsomaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti