Maatuskan syystuska

Lastenhuone sai uusia maatuskatekstiilejä: verhon, tyynyjä, valaisimen ja kellon. (Jaa-a, onko valaisin ja kello tekstiilejä, mutta jos ne on kankaasta tehty, niin kai ne on.) Pitkästä aikaa ihastuin johonkin peruspuuvillaprinttiin niin, että piti ostaa ja alkaa jollekin. Kyllä pikku uudistaminen aina piristää.

Barbie-kello sai uuden ilmeen. Tässä jo viisarit nyitty irti.

Ensin meinasin laittaa koko taustan maatuskakankaasta, mutta päädyin sitten jättämään numerot. Näistä voi nyt tuijotella nukuttamisaikaa. En tiiä, menikö tää maatuska liiallisuuksiin, mutta tykkään silti.

Karvan verran parempi

Kierrätyksestä tarttui mukaan tämmönen karvaliivi, oisko purettu vanhasta takista vuori tai jottain. Mulla oli heti visio tästä.

Tämmönen liivi siitä tuli 146 cm. Kaava oma, kun ei löytynyt mistään sopivaa.

Liivi päällä. Käyttöön tuli, mikä on ilo, kun alkaa "nuoriso" olla jo aika ronkelia.

Takaa ihan perussettiä.

Ankee ommeltava ja sorkunen leikattava, mutta nopea työ. Yhden vapaapäivän pelastus. Kerkesin sittenkin ommella jottain!

Ruskeaa

Peruspaidoille tuntuu aina olevan tilausta. Ruskeasta joustofoteesta ompelin 110 cm ja 120 cm paidat. Kävin läpi lasten kaappeja ja niihin ei paljon vaatetta jäänyt. Täytyy lähteä kaavan piirtelyyn.

Tämä suloinen nalle pitää esitellä täälläkin. Eskarilaisen askartelema. Aaltopahvista ja neulosputkesta.

Kankaanpainantaa

Painettiin lasten kans urakalla tyynyliinoja ja yksi jumppapussi. Ensin tein hoitolasten kans tyynyliinat, mistä omat lapset ja heidän kaverinsakin innostu niin, että pakkohan heidänkin oli antaa painaa. Kovimmaksi hommaksi muodostui värien silittäminen. Tai ainakin korkein kynnys oli siihen. Minulla siis - lapsia en päästänyt silittämään.

Painettiin kuviot leikkaamiini kankaisiin ennen ompelua. Ainut huono puoli tuossa tavassa oli kuvioiden asettuminen lopulliseen tyynyliinaan. Mutta mieluisia näistä tuli lapsille ja se on hyvä.

Kuviot on painettu leimasimilla, jotka ovat aivan liian vähälle käytölle jääneet.

Mä en ymmärrä tätä bloggeria, välillä kääntää kuvat ja välillä ei.

Pöllöjä ja muuta.

Oon ommellut. Jotain omille ja jotain tilauksesta. Postitin jo tilaukset ja unohdin kuvata. Hö!

Pinkit saimit 110 cm kuopukselle.

Tää kangas oli niin yökkärimäinen, että yökkäri siitä tuli.

Pöllöpaita eskarilaiselle.

Vai onko nämä pöllöjä? Vai mitä lie tipuja.

Pinkkiä, pinkkiä...

Meille kotiutui alkukesästä kaksi kania. Ja nämä on niin mukavia. Niitä voi taluttaa ja kaikkee. Kuvat lemmikeistä on ihan surkeita, mutta kuitenkin.

Kanien talvikoppi. Ja halusin uuden. Kaikella rakkaudella, entiset omistajat, mutta tästä ei oo kuin yksi suunta. :)

Tytöt sai valita värin ja maalata ite.

Enkö mä oo melekonen puuseppä?

Näyttää niin joltain minkkitarhalta. (En tosin oo nähnyt semmosta koskaan.) Idea on, että pinkki kakskerroksinen häkki nostetaan talveksi liiteriin ja kesäksi ulos ulkohäkin kylkeen. Kierrätystavarasta tehty pääosin. Valkosta maalia kaipais nurkkapielet. Katto aukee saranoitten varaan ja edessä aukee tuohon eristettyyn koppiin pikku ovi.

Mutta eihän tämä ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan. Nimittäin: sain naapurilta tuota vihreetä aitaverkkoo ja katoin silmämääräsesti, että se ois kaninpitävää. No, ei ollut. Piti pistää toinen verkko limittäin päälle. Yläosaan laitoin eri verkkoa. Tunnustus, että mies kyllä autto vähän, mutta vaan vähän. Ja tupis, että kaikkee sitä.

Tuli sitten todettua, että sirkkelistä ei kestäs olla liian kauan erossa. Sen uudelleen käyttöönotto nimittäin vaatis jotain taitoa ja hermoja ja kaikkee. Mutta ei katota niin tarkkaan kaikkia hienoja jiirejä. Kaikistellen ihan asiansa ajava kaninkolo. Mitä mä sitten tekisin, etten vierottus taas tuosta sirkkelistä? Lampaitten talo?

Syksy on, sen aika nyt on...

Omenasato oli oikeesti huippu. Varsinkin, kun meidän puut ei oo kovin vanhoja. Nyt on sitten sosetta ja vähän omena-aronia-viinimarjamehuakin. Eka kertaa käytin marja-aroniaa mihinkään. Onko hyviä vinkkejä? Pensaat nimittäin notkuu vieläkin.

Tämmösiä iltapuhdetöitä olen viime aikoina tehnyt.

 Tässä meidän kauhtunut pyöränkärry. Päällinen oli jotenkin kutistunut eikä yltänyt kunnolla laidoille. Eikä siis pitänyt vettä. Asialle piti tehdä jotain, koska poljen tytöt kyydissä töihin 1-2 krt viikossa.

Ankee urakka, mutta nyt valmis.

Vielä, jos viitsin, lisään tuonne kantin sisään  kuminauhan. Istus paremmin tuo reuna.

Kärry näyttää nyt tietenkin muualta ihan kulahtaneelta ja siis onkin. En kuitenkaan nuita laitoja ala verhoileen, saavat mennä. Jos tää päällinen nyt kestäs seuraavat kymmenen vuotta. Vanhasta päällisestä purin tuon muovin, kaikki muu on uutta.

Laajennuksen laidalla, kärsineellä nurmikolla leviää sinivioletti orvokki.

On me "askarreltu" muutakin. Tässä vähän vihiä, mutta postaan parempia kuvia myöhemmin.