Kummankin kirjan jälkimaku oli jotenkin ankea. (Voi tietenkin johtua siitäkin, että luen yleensä jännitys- tai rakkausromaaneja.) Mitään happy endejä ei kummassakaan romaanissa ollut. Mutta ihan avartavia lukukokemuksia. Puhdistus mm. siksi, että miehitys- ja sotatilanteet on aina ankeita, Nenäpäivä taas oli kertomus karmaisevasta yksinäisyydestä. Ja paljonko molempia on nykymaailmassa?
Muoks. Nenäpäivästä kyllä sais mahtavaa sketsiaineistoa. Oli siinä niin kutkuttavia kohtia. Huumorikirjahan se kaikistellen oli, mutta ankeus jäi mulla päällimmäisenä mieleen.
Alla sitten vähän blogin tyypillisempään aiheeseen liittyvä kirja: Joka tyypin kaavakirja II. Mun mielestä ei ihan joka tyypin kaavakirja. Ei ainakaan tälläsen laiskiaisen, joka silloin harvoin, ku innostuu itselleen ompelemaan, haluais valmiit kaavat. Tämän kirjan kaavamuutokset on lähes yhtä ärsyttäviä kuin vanhojen kaavakirjojen ruutukaavat. Kivoja vaatteita, mutta eikö oikeesti vois olla kaavat valmiina? Lainasin vastaavan kaavakirja I:n. Pitäs perehtyä.
Ps: Otetaan vastaan ompelu-, siivous- ja kaikkea muutakin -intoa.
Puhdistuksen olen lukenut, mutta Nenäpäivä vielä lukematta.
VastaaPoistaMun mielestä Puhdistus oli tavattoman hyvä kirja ja on siksi kaikki palkintonsa ja maineensa ansainnut. Kummallisesti se ankeus-kamaluus piti koukussaan, jäin jotenkin kiinni kirjaan niin, että piti lukea tosi nopeasti loppuun asti. Ja voin sanoa, että oli lukuelämys: joistakin kirjoista jää lukemisen loputtuakin vielä semmoinen tunnelma päälle joksikin aikaa, ja tästä jäi.
Muita samanlaisia tunnekirjoja on viime aikoina mulle ollu Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Itse asiassa käsitteleekin vähän samoja teemoja: naisen asemaa ja erityisesti alisteista asemaa.
Maria, pitääpä lukea tuo Hosseinin kirja.
VastaaPoistaNuissa lukemissani kirjoissa on muuten se yhteinen tekijä, että kummankin kirjoittajat on nuoria. Hatunnosto sille, että ovat onnistuneet kirjoittamaan mieliin jääviä kirjoja.
minäkään en ole lukenut tuota nenäpäivää, sen lisään luettavien listaan. tuon puhdistuksen luin ja pidin siitä. Oli tosiaan luettava kertaheitolla koko kirja. Kielellisesti todella hyvä kirja. (luin sen Härkösen ja Raskin kirjojen jälkeen, siitäkö lie tuli tuo vaikutelma, että on todella lahjakkaasti kirjoitettu kirja?) Enkä muista että ankeus ois jääny mieleen.
VastaaPoistaTuula, kannattaa lukea tuo Hosseinin kirja. myös se Leijapoika. hyviä molemmat, joskin täytyy myöntää että kovia ihmiskohtaloita molemmissa. Mutta taidolla kirjoitettuja.
Kesän tuloa ei vois täälläkään vielä kuvitella. tänään leikattiin omenapuita ammattilaisen kera, kaivoin puiden tyviä esille ja sain lapioidakkin, ainakin 80cm lunta. Mutta eiköhän se kesä vielä tule, ja ensin ihastuttava KEVÄT.